Mua ahdistaa ihan kamalasti lause "Ehkä sitä ei nyt vain ole tarkoitettu tähän hetkeen".
Onko Jumala oikeasti, muka niin ilkeä ja julma, että antaisi toisten kärsiä lapsettomuuden takia? Vaikka en täysi uskovainen olekkaan, en silti usko, että Jumala voisi oikeasti olla niin julma. Eräs työkaverini kuitenkin sanoi minulle, että nämä ovat vaan niitä ihmiselon alamäkiä. Jumalalla tuskin on tämän kanssa mitään tekemistä. Sitäpaitsi sehän on maailman luonnollisin asia ja jokaisen naisen/miehen oikeus, tulla vanhemmaksi.
Mä olen tämän meidän projektin aikana nyt kuullu liikaa sanaa tarkoitettu. Että meille ei olisi nyt juuri tähän hetkeen tarkoitettu sitä lasta, että sen lapsen ei juuri nyt kuuluisi syntyä meidän elämään, että meidän ei juuri nyt kuuluisi tulla vanhemmiksi. Miksi? Miksi joku ajattelee näin? Meillä on ihan loistava parisuhde, vaikka siinäkin on ollut niitä ylä- ja alamäkiä, mutta silti me ollaan onnellisia juuri tässä meidän suhteessa. Ja ainut asia mikä enää täydentäisi meitä kahta, olisi vauva.
Mulla on tämä asia pyörinyt nyt todella pitkään mun pääkopassa. Ja tällä hetkellä olen myös yli viikon mittaisella sairaslomalla sen takia, että olen henkisesti ihan hajalla tästä asiasta, lapsettomuudesta. Mutta kukapa nainen ei olisi. Mutta ehkäpä tätä kaikkea ei voi ymmärtää kukaan muu kuin toinen ihminen joka on käynyt läpi sen saman. Tai joka kärsii siitä edelleenkin. Olen myös miettinyt sitä, että kuinka kestän tän kaiken jos tätä kestää vaikka vielä monta vuotta eteenpäin.
Onneksi meillä ei enää ole kuin viikko niihin tutkimuksiin, jolloin toivon tämän kauhean stressinkin laantuvan. Kaikista pahinta tässä odottelussa on se epätietoisuus siitä, että onko meissä vikaa vai kestääkö meillä se haikaran tuloa muita kauemmin. Viikon päästä ollaan onneksi viisampia, niinkuin minun oma mies näillä sanoin mua lohduttaa.
Ja viime perjantaina tosiaan alkoi taas uusi kierto, nyt siis mennään jo 14 yrityskierroksessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti