Uusi viikko, uusi kierto, uusi yritys.

Tosiaan viime pe alkoi ne menkat ja näin ollen lähti myös yrityskierros/kuukaus 9 käyntiin.. Hullua, aika mennyt tosi nopeesti, mutta silti tuntuu, että mitään ei ole tapahtunut.. No eipä olekaan..

Nyt mun on vaan kertakaikkiaan saatava ajatukset jonnekin muualle tästä yrittämisestä/lapsesta.. Vaikka ylihuomenna lähtee soitto meidän kunnan äitiysneuvolaan jota kautta toivottavasti pääsisi edes jonkinmoisiin tutkimuksiin, myös mies.. Mulla alkaa menee hermo tähän epätietoisuuteen, että onko jommassakummassa oikeasti jotain vikaa.. Sillä kuitenkin seksi yritetään painottaa sinne kierron puoliväliin, ovulaation aikoihin. Mutta silti mitään tulosta ei ole tapahtunut, turhauttavaa. Ja sen verran on alkanut omaa kroppaa tuntemaan, että tietää millon se suurinpiirtein on.. Mutta meinaan nyt kuitenkin edes tästä kierrosta testauttaa, niin saa sitten edes varmuuden siitä, että se ovulaatio sitten kuitenkin tapahtuu. 

Eilen selailin nettiä ja lueskelin kaikenlaista lapsettomuuteen liittyvää. Silmiin osui kirjotus joltain lapsettomuutta käsittelevältä sivulta jossa kirjotettiin, että lapsettomuudesta puhutaan vasta sitten, kun yritystä on takana yli vuosi tuloksetta. Mä toivon, että meistä ei tarvitse puhua lapsettomina, vaikka välillä tuntuu, että siltä alkaa pikkuhiljaa vaikuttamaan. Pidetään nyt vaan kaikki peukalot ja varpaat ristissä, että pian kävisi se tärppi! 

Kp 1, niinkun joka kuukaus..

Mä alan olee tosi väsynyt tähän yrittämiseen. Joka kuukausi saan pettyä. Hormoonit ei auttanut, seksin harrastaminen ei auta. Onko meissä oikeesti jotain vikaa? Millon on meidän vuoro olla onnellisia? Millon on meidän vuoro olla perhe?
Välillä musta jopa tuntuu, että mies ei ymmärrä kuinka paljon mä haluan tätä asiaa ja kuinka paljon se merkitsee mulle.. Millään muulla ei oo niin paljon väliä, kun sillä, että meistä tulee perhe. Mutta tuleeko meistä sitä ikinä? En tiedä, en enää jaksa miettiä sitä asiaa. Haluun vaan olla onnellinen. 

4 kuukautta olis vielä odotettava, jotta pääsee kunnalliseen lapsettomuustutkimuksiin. Se tuntuu ihan liian pitkältä ajalta. Haluan vaan tän kaiken pois mun mielestä. Mä en enää tiedä jaksanko tätä ollenkaan. Jos vain lopettais koko yrittämisen ja hommais vaan sen ehkäsyn, vaikka ilman sitäkin meiän seksi näköjään on suojattua, vauvoilta. Ehkä meidän on vaan tarkotettu olemaan kahdestaan? 

Huhtikuun ensimmäinen

Niin se on taas kuukausi vaihtunu ja kohti kevättä mennään, ihanaa! 
Tänään oon taas käyny läpi näitä mun ajatuksia mitkä pyörii aina sillontällön mielessä, välillä vähän useemmin ja välillä vähän vähemmän.. 

Tänään mulla oli sellanen fiilis, että en kohta kuulu näihin perheellisiin "piireihin". Välillä musta tuntuu siltä, että mun kanssa ei haluta puhua jostain asiasta, koska enhän mä voi ymmärtää, enhän mä ole äiti.. Mä en tajua miks mä ajattelen näin, koska tiedän, että mun hyvä ystävä voi puhua mun kanssa ihan mistä vaan, vauvan pyllynpesuista oman seksielämän väliltä. Mutta joskus musta vaan tuntuu siltä, että ihmiset ajattelee, että en voi ymmärtää jotain asiaa koska mulla ei ole lasta, enkä ole äiti.. 

Juu näinhän se varmaan on, mutta kukaan ei myöskään ymmärrä, että kuinka paljon haluan olla äiti ja alan turhautumaan siihen ajatukseen, että ehkä musta ei sitä tule vielä moneen vuoteen.. Alan olla niin poikki tähän kaikkeen yrittämiseen ja ainaiseen pettymiseen kuukautisten alettua. Yritän kuitenkin mennä positiivisella asenteella eteenpäin kohti kesää ja ehkä sinä aikana unohdan osan näistä ajatuksista..