Oon tosiaan nyt syönyt viimeisen kuurin Teroja loppuun ja niin herkillä oon ollut, että en varmaan koskaan enää tuu niitä ottamaan. Pienetki asiat sai mut itkemään ja sitä itkua oli tosi vaikea pidätellä.
Eli ne menkat sieltä kohta siis lultavasti taas alkaa. Oon aina siinä toivossa, että ne tulee niin en sitten ainakaan tuu pettymään.
Musta tuntuu, että mä olen meidän suhteessa se ainut joka tätä asiaa haluaa, vaikka kyllä mies väittää itsekkin sitä plussaa siihen testiin odottavansa. Mutta ehkä miehille se lapsen odottaminen ei ole kuitenkaan se pääjuttu tässä projektissa, vaan sen tekeminen. Näin mä sen ajattelen. Tosin en väitä, ettenkö itse nauttisi siitä tekemisestä, mutta enemmän odotan sitä kuukautisten pois jäämistä ja plussaa siihen testiin. Noh, ehkä sekin päivä vielä joskus tulee.
Oon vaan jotenkin niin turhautunut tähän kaikkeen. Tää on asia mitä oon halunnut monta vuotta ja nyt kun ois aika, niin ei ole tullakseen, oon niin väsynyt kaikkeen. Välillä tekis mieli laittaa pillit pussiin ja lopettaa koko yrittäminen, silleenhän se yleensä toimii..?
Ja eniten ehkä harmittaa nämä kaikki "vahinkoraskaudet", ihmiset jotka saa lapsia niitä suunnittelematta. Vaikka iloinen olen jokaisesta raskaudesta ja maailmaan syntyvästä vauvasta.
Ja ainiin, huomenna olen menossa moikkaamaan mun yhtä ystävää ja hänen muutaman kuukauden ikäistä poikavauvaa Vantaalle. Siinä se vapaapäivä sitten varmaan meneekin.
Vauvat vaan on niin ihania, ei mulla muuta. Tämä teksti on hyvä lopettaa näihin mietiskelyihin :-)
