Ajatuksia..

Ihania asioita on tapahtunut viime viikkoina.. Moni ystävä on saanut vauvoja, jee! Vauvat on ihania ja ihaninta on se vastasyntyneen vauvan tuoksu.
Oon ollut tosi iloinen jokaisen puolesta, mutta silti omaa mieltä alkaa painamaan kun ei sitä omaa kääröä vaan kuulu missään.. 
Mulla oli tosi monta viikkoa, etten edes ajatellut koko asiaa, mutta sitten kun ne toisten vauvat syntyy.. Se saa taas mun ajatukset siihen vauvaan.

Silti yritän olla liikaa stressaamatta asiaa, mutta se on vaan helpommin sanottu kun tehty. Mut onneks olen taas alottanut jonkin sortin terveellisemmän elämän, treenaan ja syön paremmin. Herkkuja ei kuukauteen, eikä alkoholia. 
Ehkä se pieni käärö vielä joskus meillekkin suodaan, mutta tuntuu vaan niin kamalalta tämä odottaminen.. Helpompaa olis jos sellainen tapahtuis "vahingossa", eli ei lapsenteko mielessä.. Naisen mieli on niin kiero, aina ne ajatukset menee sinne mihin ei halua.

Tässä just laskeskelin, että huhtikuussa yritystä on takana jo 8kk, niin kauan. Ja se kaikki aika on mennyt näin nopeesti.. Jos olisin sillon heti raskautunu, niin meillä olis jo kohta se pieni nyytti.. Mutta ei pidä turhaan miettiä, onhan tässä vielä vuosia aikaa, vaikka en kyllä tiedä, että kuinka kauan se omaa pää sitten kestää pitkään odottelua. 

Näihin tunnelmiin, ehkä se meilläkin vielä aurinko paistaa risukasaan.. 

Jahas.. Kuukausikin vaihtunut ja kauheesti en saanut postauksia aikaseksi. 
No eipä tässä nyt ole kauheesti edes mitään uutta ollutkaan.. Edelleen samalla kaavalla mennään, ei siis plussaa edellisestäkään kierrosta.. Ensi kierron pitäisi alkaa ensi viikolla ja silloin on myös meidän miniloma ulkomailla, jänskää! 

Mä aina yritän uskotella itelleni, että en ajattele tätä lapsiasiaa ollenkaan.. Että niin se ainakin sitten tärppää.. Mutta miten mä voin olla ajattelematta sitä, kun sitä on halunnut niin kauan ja kun sen aika vihdoin koittaa niin sillon sitä vasta ajatteleekin.. Joskus mä vaan toivon, että olis käynyt iloinen vahinko. Vaikka aina sanon, että vahinkoja ei satu.. Mutta ei tää yrittäminenkään kivaa ole, kun saa joka kuukausi pettyä. 
Mutta ehkä se sitten joskus tärppää..? 

Nyt mua on kuitenkin helpottanut se, että ei oo tarvinnut enää syödä hormooneja.. Jotenka en oo enää edes oikein kartalla mun kierrosta tai olen kyllä, mutta en just päivälleen ja hyvä niin, koska olin jotenki niin stressaantunut ku tiesin sen mun kierron niin tarkalleen.. 
Ja tietysti myös ne järkyttävät mielialan vaihtelut mitkä niistä tuli.. En halua niitä enää ikinä! 

Mut nyt on hyvä lopetella tämä ilta näihin ajatuksiin..