Elikkäs, meillä ei ole vieläkään tärpännyt ja tuntuu, että sitä tärppiä ei tule koskaan. Mutta huojentavaa on nyt se, että meillä on noin 3 viikon päästä ensimmäinen aika lapsettomuustutkimuksiin kunnalliselle.
Vähän hirvittää, että mitä on vastassa ja mitä kaikkea siellä selviää/selvitetään.
Oon ollut tosi herkillä koko viime viikon ja tuntuu, että en mitään muuta tehnyt kun itkenyt.
Tosiaan elokuussa tuli nyt sitten se vuos yritystä täyteen, jotenka sen takia jo uskallettiin hakea noihin tutkimuksiin. Onneksi mies on ihan yhtäläillä lähdössä mukaan tähän tutkimusprojektiin, niinkuin minäkin. Vaikka aluksi pelkäsin, että kuinka hän "uskaltaa" mennä tutkittavaksi, vaikka todellisuudessahan hän ei kai edes tiedä mitä kaikkea siellä käydään, niinkuin en minäkään :D ja ehkä ihan hyvä niin, siellähän se sitten selviää.
Raskainta tän vuoden ajan on ollut se, että jatkuvasti saa facebookista lukea kuinka kaverit pamahtelevat raskaaksi ja saavat vauvat ihan pian. Hyvällä ystävälläni on 2kk päästä laskettuaika, mutta vauva saattaa syntyä jo aikasemmin. Sitä jännittäen, sieltä tupsahtaa meille sitten kummipoika :)
Näihin tunnelmiin tällä kertaa ja yritän muistaa päivittää blogia useammin kuin aiemmin, vaikka tuntuu, että täällä ei ole ollut kuin itkun täyteisiä postauksia koko blogi täynnä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti