Täällä alkaa taas olee tunteet ja ärsykkeet pinnassa, että se on varmaan kohta taas kuukautisten paikka.. Viimeksihän ne tosiaan oli sen viikon myöhässä, milloin elättelin jo toivoa pienestä nyytistä ens tammikuulle.. Tuntuu, että mä en saa koskaan kokea sitä raskauden onnea ja hehkua. Ehkä meille ei ole tarkoitettu lasta. Tänään on vaan sellainen päivä, että voisi itkeä kaikesta. En vaan jaksa, se kuluttaa liikaa energiaa.
Ehkä se on vaan kohta varattava aika niihin lapsettomuusjuttuihin. Se vaan tuntuu jotenkin niin isolta kynnykseltä. Sillon tuntee itsensä epäonnistuneeksi, ei lastenteon pitäisi olla vaikeeta, sen pitäisi olla luonnollista ja helppoa. Mutta onneksi mä en ole silloin ainut tutkittava, vaan myös toinen osapuolikin. Kaikista eniten pelottaa, että sieltä löytyy joku vika. Mutta nykypäivänä kaikki on "hoidettavissa" tai ainakin lapsi on mahdollista saada. Mutta, ehkä tää kaikki vielä iloksi muuttuu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti