Ihania asioita on tapahtunut viime viikkoina.. Moni ystävä on saanut vauvoja, jee! Vauvat on ihania ja ihaninta on se vastasyntyneen vauvan tuoksu.
Oon ollut tosi iloinen jokaisen puolesta, mutta silti omaa mieltä alkaa painamaan kun ei sitä omaa kääröä vaan kuulu missään..
Mulla oli tosi monta viikkoa, etten edes ajatellut koko asiaa, mutta sitten kun ne toisten vauvat syntyy.. Se saa taas mun ajatukset siihen vauvaan.
Silti yritän olla liikaa stressaamatta asiaa, mutta se on vaan helpommin sanottu kun tehty. Mut onneks olen taas alottanut jonkin sortin terveellisemmän elämän, treenaan ja syön paremmin. Herkkuja ei kuukauteen, eikä alkoholia.
Ehkä se pieni käärö vielä joskus meillekkin suodaan, mutta tuntuu vaan niin kamalalta tämä odottaminen.. Helpompaa olis jos sellainen tapahtuis "vahingossa", eli ei lapsenteko mielessä.. Naisen mieli on niin kiero, aina ne ajatukset menee sinne mihin ei halua.
Tässä just laskeskelin, että huhtikuussa yritystä on takana jo 8kk, niin kauan. Ja se kaikki aika on mennyt näin nopeesti.. Jos olisin sillon heti raskautunu, niin meillä olis jo kohta se pieni nyytti.. Mutta ei pidä turhaan miettiä, onhan tässä vielä vuosia aikaa, vaikka en kyllä tiedä, että kuinka kauan se omaa pää sitten kestää pitkään odottelua.
Näihin tunnelmiin, ehkä se meilläkin vielä aurinko paistaa risukasaan..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti